Aluksi
CP-liitto vietti retkipäivää Aulangolla 29.5.2022. Tässä lastussa kerrotaan allekirjoittaneen ja Katjan (Retkeilykeskeisyys.fi) suunnitteleman päivän kulusta ja siitä, miten päivästä saatiin riittävällä tavalla esteetön ja soveltuva kaikille osallistujille. Toivottavasti tämä teksti kannustaa lukijaa kokeilemaan ulkoilua ja retkeilyä jollakin itselle sopivalla tavalla!
Päivästä sanottua:
”Yhdessä pystyy mihin vaan!”
”Oli ihana päivä, mielellään osallistun toisellakin kerralla.”
”Kauniit maisemat näköalatornista. Luonto auttaa jaksamaan, vaikka muuten olisi vaikeita hetkiä omassa elämässä.”
”Sain vertaistukea. ”
”Oli ihana, kun sai ystävällistä palvelua ja ruoka tarjoiltiin pöytiin.”
”Päiväretkelle lähtemiseen sain rohkeutta.”
”Lisää tämmöisiä retkiä ja yön yli vaelluksia.”
”Pääsi kokeilemaan erilaisia apuvälineitä ja sai tietoa, miten Aulanko on saanut alkunsa.”
”Tällaiselle haluaisin uudelleen, tämä oli aivan täydellinen päivänretki.”
Sitten itse asiaan!
Suomen CP-liiton kohderyhmään kuuluvat ihmiset, joilla on cp-vamma, mmc eli meningomyeloseele, hydrokefalia tai normaalipaineinen hydrokefalia. Lisäksi liiton kohderyhmään kuuluvat ihmiset, joilla on motorisen oppimisen vaikeus tai lievempiä motoriikan vaikeuksia.
Retkelle osallistui 12 CP-liiton jäsentä, joista kahdella oli mukana henkilökohtainen avustaja. Kolme osallistujaa liikkui manuaalipyörätuolilla. Mukana päivän toteuttamisessa oli myös Risto Karjalainen (Adventuristo.fi) ja kolme Kiljavan opiston eräopasopiskelijaa.
Retkelle osallistuvilta kysyttiin vielä ilmoittautumisen yhteydessä mitä he itse toivoivat retkipäivältä ja pystyimme näin ollen ottamaan tämän hyvin huomioon. Näitä odotuksia olivat mm. rento päivä yhdessä, luonnon rauhaa ja raitista ilmaa, tutustumista retkeilyvälineisiin ja retkeilyyn ylipäätään – useimmin esiin nousi yksinkertaisesti halu nauttia päivästä luonnossa yhdessä toisten kanssa.
Retki alkaa
Retkeilijät saapuivat Aulangon Luontoliikuntakeskuksen pihaan noin kello kymmenen. Osa saapui liiton järjestämällä taxikyydillä Hämeenlinnan rautatieasemalta, osa omilla autoillaan. Luontoliikuntakeskuksen pihapiiri ja läheinen parkkipaikka ovat tasaisia, helppokulkuisia hiekkakenttiä ja esim. tilataksilla on hyvin tilaa ajaa pihaan saakka.
Tutustuimme aluksi toisiimme ja kävimme läpi päivän kulun. Ennen kaikkea halusimme vielä kasvotusten kuulla, minkälaisia odotuksia osallistujilla oli päivästä. Olimme suunnitelleet retkeläisten odotusten perusteella muutaman erilaisen toiminnallisen pisteen Luontoliikuntakeskuksen pihapiiriin. Näissä tutustuttiin erilaisiin retkimajoitteisiin, retkikeittimiin, kokeiltiin tulentekoa ja tutustuttiin erilaisiin Solialta vuokrattuihin luonnossa liikkumiseen soveltuviin apuvälineisiin. Rastit oli suunniteltu aivan Luontoliikuntakeskuksen läheisyyteen ja rakennuksessa oleva esteetön WC ja alakerran sisätilat olivat tarvittaessa kaikkien meidän käytössä.
Rastien jälkeen nautimme ulkona herkullisen Adventuriston valmistaman lounaan. Lounaan jälkeen valmistauduimme lähtemään muutaman tunnin mittaiselle retkelle Aulangon puistometsän alueelle henkilökohtaisen huollon, vesipullojen täytön, apuvälineiden säädön ja sopivien vaatteiden vaihtamisen ym. merkeissä.
Lähdimme koko porukalla liikkeelle luontoliikuntakeskuksen pihasta ja nousimme Aulangon pururadan kautta kohti Tuijametsää. Matkalla pysähdyimme hetkeksi aistimaan alkukesän kasvukauden voimassa elävää luontoa Metsämieli-harjoituksen merkeissä. Yksi osallistuja liikkui omalla manuaalipyörätuolillaan, johon oli asennettu Solian nokkapyörä, yksi retkeili Solian maastopyörätuolilla, johon teimme vielä selkärepusta hänelle paremmin sopivan selkänojan, yksi retkeili omalla manuaalipyörätuolillaan ja yksi lainasi kävelyn lisätueksi vaellussauvat. Riippuen maastosta ja jaksamisesta, avustajia oli saatavilla jatkuvasti tarpeen mukaan.
Keskustelimme useampaan otteeseen Aulangon erityisestä historiasta, ja mm. siitä miten eversti Hugo Strandenskjöld ja Puolan hovin kaunotar liittyvät alueen syntyyn. Tarkempi Aulangon historian kuvaaminen saa jää kuitenkin johonkin toiseen, ehkä myöhemmin julkaistavaan lastuun
Reittimme kulki Tuijametsän ohi kohti Ruusulaakson paviljonkia, joka tunnetaan myös Ruusutemppelinä. Paviljongin jälkeen jatkoimme matkaa Metsälammen rantaan, jossa keitimme kahvit ja valmistimme vadelma-kaura-paistosta. Kahvihetki jälkkäreineen oli suunniteltu niin, että jokainen pääsi halutessaan kokeilemaan kokkailua retkikeittimellä, mutta jokainen toisaalta sai suunsa makeaksi oppaiden valmistamasta eväästä. Paikalla oli kiinteä pöytä penkkeineen ja tauolla pääsi vaivatta istumaan vakaille ”normaali-korkuisille” penkeille pöydän ääreen.
Metsälammen kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Aulangon näkötornin parkkipaikkaa, jossa keskustelimme avoimesti ja hyvässä hengessä mahdollisuudesta nousta edessä oleva jyrkkä asfaltoitu mäki ylös kohti näköalatasannetta. Nopeasti päädyimme päätökseen, että kokeilisimme nousua. Päätimme kokeilla, onnistuuko tämä avustetusti jokaiselta riittävän turvallisesti – ja hommahan kävi hienosti, kun paikalla oli riittävästi avustamaan pääseviä henkilöitä! Esimerkiksi manuaalipyörätuolin käyttäjää avusti mäen jyrkimmissä kohdissa kolme henkilöä. Nousun jälkeen näköalatornin juurella ja näköalatasanteella liikkuminen oli huomattavasti helpompaa myös käytössä olleilla apuvälineillä. Pohja oli osin pakkaantunutta savimaata, asfalttia ja hiekkaa. Nousu ilman useamman ihmisen yhteistyötä ei olisi onnistunut.
Näköalatasanteen jälkeen palasimme suurin piirtein nousua vastaavilla järjestelyillä näkötornin parkkipaikan kautta poluille ja päästyämme syvemmälle metsään, pysähdyimme jälleen Metsämieli-harjoitusten avulla käsillä olevaan hetkeen. Reitti takaisin Luontoliikuntakeskukselle oli pääsääntöisesti melko leveää tiukkaan pakkautunutta neulaspolkua, jossa oli helppoa edetä apuvälinein ja avustajien ollessa tarpeen mukaan apuna. Matkalla oli taas useampi ylä- ja alamäki, joissa yhteistyö osoitti jälleen voimansa!
Palattuamme Luontoliikuntakeskukselle, levähdimme, huolsimme itsemme ja varusteemme ja keskustelimme päivän annista. Päivä päättyi Aulangolla noin kello 17.
Retken jälkeen
Valitsemamme reitti oli osin leveää, vahvapohjaista pururataa tai leveähköä neulaspolkua. Osa reitistä oli sadevesien uurteille kaivertamia kapeampia polkuja. Reitillä oli paljon ylä- ja alamäkiä. Aulangolla ei esteettömiä rakenteita tai palveluita juurikaan ole Luontoliikuntakeskuksen esteetöntä WC:tä lukuun ottamatta. Suunniteltua reittiä muutettiin tilanteen ja jaksamisen mukaan, mahdollisuuksia ja tutustuttavia kohteita jäi vielä toiseenkin kertaan Alue soveltui arviomme mukaan kuitenkin hienosti myös apuvälineiden ja avustajien kanssa retkeilevälle – kunhan se on huolellisesti suunniteltu etukäteen osallistujille sopivaksi ja oppaita/ avustajia on paikalla mukana riittävästi ja reissua tehdään riittävän väljällä suunnitelmalla yhdessä vaihtoehtoja punniten.
Päivä suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä CP-liiton henkilökunnan kanssa. Ennen retkeä pohdittiin mm. sopivaa osallistujien määrää, osallistujien toimintakykyä, heidän apuvälineidensä tilannetta ja lukumäärää, Aulangolle kuljetuksia sekä tietenkin päivän kulkua ja sisältöä. Erityisesti kiinnitimme huomioita päivän turvalliseen toteuttamiseen ja siihen, minkälaisia odotuksia CP-liitolla oli päivän osalta.
Mielestämme kuvatun kaltainen esteetön retkipäivä oli oikein hyvin mahdollista toteuttaa Aulangolla! Seuraavan kesän retkiä odotellen!
Aulangosta voit lukea lisää Metsähallituksen luontoon.fi sivuilta. Luontoliikuntakeskuksesta voit lukea lisää omilta sivuilta. Hämeenlinnan alueen nähtävää ja koettavaa voit lukea täältä. Katjaan voit tutustua hänen omien sivujen kautta ja Ristoon taas hänen ja molemmilta löytyvät Instagram-tilit tunnuksilla @retkeilykeskeisyys ja @adventuristo.fi. Solian toimintaan voit tutustua taas heidän sivuiltaan.
Kuvat Henri Arola ja Katja Viberg
